Menen suoraan asiaan, siis siihen kysymykseen: miksi Jumala vihaa syntiä? En tiedä olenko liikkunut väärissä piireissä, mutta en ole oikeastaan koskaan kuullut tätä kysymystä. Tai ainakaan kovin kummoista vastausta. Jumala vain vihaa syntiä, piste. Mutta miksi? Onko synti vaan kertakaikkisen väärin ja siksi oikeamielinen Jumala inhoaa sitä? Onko Jumala niin pyhä, ettei siedä syntiä lähellään? Onko synti vastoin Jumalan tahtoa, joka puolestaan on hyvä? Vai onko Jumalasta kenties ärsyttävää, kun ihmiset eivät toimi niin kuin hän haluaa ja käskee?
Voisiko vastaus löytyä synnin määritelmästä? Niin, siitä rippikoulussa opitusta: synti on sydämen ero Jumalasta. Voisiko olla, että Jumala vihaa syntiä, koska se erottaa meidät hänestä? Ja vieläkin enemmän: voisiko olla, että Jumala vihaa syntiä, koska se rikkoo jotain hänelle mittaamattoman rakasta: sinua ja minua? Ja samasta syystä meidän pitäisi vihata syntiä: Ei siksi, että Jumala siitä suuttuu. Vaan siksi, että se aiheuttaa kärsimystä Isän ihanille luoduille.
Ja miksi kyselen tätä kirkolta? Koska minusta tuntuu, että keskitymme liikaa synteihin ja niiden anteeksiantoon emmekä siihen, mitä varten se tapahtuu (lue myös kirjoitukseni Metsä puilta). Kun ajattelemme, että synti on vain jotain, mistä Jumala suuttuu tai pahastuu, se saa meidät keskittymään vain syntien anteeksi saamiseen. Sen sijaan voisimme ajatella, että Jumala on meidän puolellamme: Hän vihaa syntiä, koska se satuttaa meitä. Ja nyt me taistelemme yhdessä Jumalan kanssa pahan valtaa vastaan, kaikkialla missä siihen vain törmäämme – Raamattuhan sanoo meitä Jumalan työtovereiksi (ks. 1. Kor. 3:9; 2. Kor. 6:1)! Se, että me joka sunnuntai saamme syntimme anteeksi ja yritämme taas elää oikein, on vain kalpea varjo siitä, mihin meidät on kutsuttu. Mehän olemme jo saaneet uuden elämän! Elämän, jossa meissä asuu kaikkivaltias Jumala itse! Olisiko jo aika nostaa katse itsestä ja synneistä ja opetella elämään Jumalan lapsen elämää? Elämää, jota ei ohjaa minun päätökseni, minun päättäväisyyteni eikä minun yritykseni noudattaa Jumalan tahtoa. Vaan Pyhä Henki minussa.
Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia.
(Room. 8:14).
P.S. Lisää siitä, miksi Isä ylipäätään tahtoi ratkaista syntiongelman täältä.
Tässä tekstissä esitetyt näkemykset ovat omiani. Ne eivät edusta työnantajieni, yhteistyökumppaneideni tai muiden minuun mahdollisesti yhdistettävien tahojen näkemyksiä.